keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Laiskuus, laiskuus ja saamattomuus.


On se ihmisen mieli kummallinen. Hieman oli ahteri kipeä ja kuinka ollakaan taukoa tulikin lähes kuukausi juoksemiseen.

Tänään pakotin itseni ulos. Tosin en juossut vaan kävelin reipasta vauhti noin viiden kilometrin verran. En edes ottanut aikaa – vaan kävelin mieli mustana ja hieman häpeissäni pitkin hiekkateitä.

Nyt täytyy tehdä ryhtiliike ja laittaa tennaria toisen eteen.

Huomenna - Vaikka tulisi rakeita, lupaan juosta!

1 kommentti:

  1. No niin, hyvä kun lähdit kävelemään. Mieli mustana on turha kävellä ja luulisi, että se mieli valkenisi, kun aikansa kävelee. Juokse Jarno juokse tai edes kävele!

    VastaaPoista