18.3 tuntemuksia

Olipas mahtavaa aamu Varkaudessa. Keli oli upea ja maisemat myös. Todella mukava juosta aamulenkki ilman ajanottoa ja rennolla fiiliksellä.

Toki oman osansa mukavuuteen tuo se, että aamiainen on valmiina odottamassa hotellin ravintolassa :)
Tänään vielä muutama tapaaminen täällä suunnalla ja sitten nokka kohti kotia.

Aurinkoista päivää meille kaikille…

17.2 tuntemuksia

Tiistai – upea keli tänään jälleen. Aurinko paistoi ja tiet olivat kuivat. Käsittömän paljon pölyä ilmassa tai ainakin täällä Varkauden suunnalla. Jätin suosiolla juoksut juoksematta ja lähdin uimaan.

45 minuutin veto ja puolen tunnin saunat siihen päälle. Ruoka kruunasi setin. En tiedä kehtaanko sanoa mitä söin. No olkoon – makkaraperunat kaikilla mausteilla. Ai, että oli hyvää ja maha kiittää!

Hieman kirjallisia duuneja koneella ja sitten katseet kohti telkkaria ja TV2, kun mestareitten liigan peli alkaa. Jännittävää jalkapallo iltaa kaikille….

16.3 tuntemuksia

Varkaudessa kerrassaan upea keli - niin kuin aika monella muullakin paikkakunnalla tänään. Oli todella nastaa juosta ja juoksu kulki hyvin. Harmittaa, kun kännykkään asennettu Sports Tracker kaatui ja en saanut matkaa ja aikaa otettua ylös. No - huomenna on uusi päivä. Ja huomasin myös, että sykevyö oli jäänyt kotiin...

Huomaan jälleen, että viime lenkistä on kulunut ”järkyttävän” pitkä aika. nyt täytyy ryhdistäytyä ja lopettaa tämä lenkille lähdön siirtäminen. On helppoa tulla töistä ja ajatella, että olenpas väsynyt – enkä muka jaksa lähteä lenkille. Nyt minun täytyy ryhdistäytyä ja muistaa, että tavoitteeni ei ole muuttunut… Joskus ja jossain tulen maratonin juoksemaan (ehkä) J 

Lenkillä minua kannusti Haloo Helsinki - täytyy todeta, että heidän musiikkinsa tippuu ja saa jalkani viipottamaan eteenpäin. Lenkin jälkeen olisi tehnyt mieli mennä pulahtamaan altaaseen ja oletinkin, että hotellissa olisi ollut jonkin sortin allas. Eipäs ollut – mutta onneksi hotellin vieressä sijaitsee Varkauden uimahalli. Huomenna lenkin jälkeen sinne siis. 

Se on moro!

5.3 tuntemuksia

Eilen lupasin itselleni lähteä juoksemaan tänään oli keli millainen tahansa ja niin tein. Ja onnekseni keli oli mitä mahtavin. Mittari näytti +3c ja ei satanut ja oli erittäin kostea ja pölytön ilma ja hyvä niin.

Vaikka viime lenkistäni on kulunut tovi, niin ei haitannut yhtään. Tuntui todella hyvältä juosta ja saavutin yhden tavoitteen ja sipsuttelin 5 kilometriä alle 30 minuutin. Matkaa kertyi 5.02 km ja aikaa kului 29.56... Keskinopeuteni oli 10.1 km/h. Pikkuhiljaa siis mennään eteenpäin ja kohta kun oikein vauhkoonnun niin aloitan matkan kasvattamisen hallitusti kohti 8 kilometriä josta muodostunee varmaan jälleen se normaali lenkin pituus.

Valokuva, joka on tässä postauksessa on äitini (thänks mutsi) tänä aamuna ottama Atlantin rannalta. Mielestäni kuva oli niin upea ja toi mieleen kesän – jolloin on NIIIIIIN ihana kirmailla pitkin rantoja ja polkuja. Motivoiva kuva!

Tänään Kotiteollisuus ja Hynynen kannustivat jalkojani viipottamaan eteenpäin. Nyt kuppi kahvia :) - suihku ja muutama duuni juttu ja ruokaa. Eiköhän tämä ilta ollut sitten siinä.

Todella nopeasti on jälleen viikko mennyt... Huomenna perjantai ja viikonloppu. Tykkään!

Se on moro!

 

Laiskuus, laiskuus ja saamattomuus.

On se ihmisen mieli kummallinen. Hieman oli ahteri kipeä ja kuinka ollakaan taukoa tulikin lähes kuukausi juoksemiseen.

Tänään pakotin itseni ulos. Tosin en juossut vaan kävelin reipasta vauhti noin viiden kilometrin verran. En edes ottanut aikaa – vaan kävelin mieli mustana ja hieman häpeissäni pitkin hiekkateitä.

Nyt täytyy tehdä ryhtiliike ja laittaa tennaria toisen eteen.

Huomenna - Vaikka tulisi rakeita, lupaan juosta!

19.2 tuntemuksia

Torstai 19.2 ja vieläkin ”arse” kipeänä – mutta näillä mennään. Kaveri kehui lankutusta... En ole koskaan aikaisemmin kokeillut kyseistä settiä, mutta tänään se sitten lähti.

Yllätyin, 2 minuuttia meni ja KYLLÄ – jäätävää. Kädet, jalat ja navan seutu... Lihakset joita en tiennyt omaavani kertoivat minulle olemassaolostaan. Todellakin jännä fiilis. Tämä kokeilu ei jää tähän.

Se on moro!

 

 

16.2 tuntemuksia

16.2 – ”ahteri” on edelleen niin kipeä, että juoksemisesta ei tule mitään. Eilen pitkät pätkät tuli käveltyä kaverin kanssa Porvoon joen jäällä ja parannettua maailmaa. Parantuiko maailma – en tiedä, ehkä... Upea oli keli ja paljon oli myös pilkkijöitä liikkeellä. Piti käydä laskettelurinteen kahviossa kaakaolla, mutta paikka oli niin täyteen ammuttu, ettei sinne mahtunut. Taidetehtaalla joimme sitten kahvit. Mukava päivä, mukavassa seurassa.

Tänään taas kävellen liikkeellä – mahtava keli ja mittari näytti -3c. Järvenjään paksuus on varmasti ainakin 30cm. Matkaa kertyi reilu 4 kilometriä. Mukava mennä mukavassa kelissä.

Toiveissani on, että pääsisin loppuviikosta viimeistään juoksemaan. Tahto on kyllä kova...

Se on moro!

13.2 tuntemuksia

13.2 perjantai... Nyt en ole muutamaan päivään juossut ja enkä juokse PRKL. Syystä tai toisesta ahteri on kipeä – ja hei syytä en oikeasti tiedä! :)

Onko syy se, että en ole venytellyt? Voi olla... Vai onko syy, että olen joutunut juoksemaan/siputtelemaan liukkaalla jäällä? Harmittaa! Tänään olisi ollut mahtava keli juosta. No lähdimme sitten kaverin kanssa rämpimään läheistä järveä ympäri, kun en pystynyt juoksemaan.

Ja hei – kuten totesin aikaisemmin postauksessani: JUOKSEMISEEN jää koukkuun!

Se on moro!

11.2 tuntemuksia

11.2 ja hui hellettä – mittari huitelee +6c tietämissä ja ollaan helmikuun puolessa välissä. Sanoisin, että nyt jos koskaan on kelit kohdillansa. Aurinko paistaa ja ihmiset ovat iloisia ja lähes kaikki hymyilevät. Mukavaa :)

Kävin juoksemassa 5.31 km tänään, aikaa kului 31:59 ja keskinopeuteni oli 10 km/h. Aika haasteellinen keli oli juosta. Paikat johon auriko on paistanut ovat sulaneet hiekalle ja kohdat joihin ei aurinko paista ovat vielä TODELLA liukkaita. Mutta keli oli kuin morsian. Aivan upea auringon paiste ja lämpöä vaikka muille jakaa. Tykkään. Ja vielä, kun kajareista tuli JVG:tä kera Pete Parkkosen niin mikäs siinä on edetä.

Ihmeellinen case tuli eteeni tänään. Poikani löysi verkosta mieleisen FOXin kypärän ja tilasi sen. Kypärä oli alennettu todella reilusti ovh hinnasta. Tilaus oli mennyt läpi, mutta seuraavana päivänä verkkokauppa oli perunut ilmoittamatta kaupan?!? Voiko kauppa toimia näin? Jos kauppias mainostaa tuotetta kuluttajalle jollain hinnalla niin eikö hän ole velvoitettu myymään sen myös siihen hintaan? Harmittaa pojan puolesta!

Se on moro!

9.2 tuntemuksia

9.2 mittari näyttää -2c, ei tullut eikä satanut lunta. Mukava oli kipitellä hiekkateitä pitkin. Tiet olivat todella liukkaita, mutta kiitos Motonetin liukuesteiden pito oli taivaallisen hyvä ja edelleen ihmettelen näiden tsydeemien halpaa hintaa/käyttömukavuutta – toimii siis.

Linkin Park soi ämyreistä ja tossu liikkui... Matkaa kertyi tänään 5.7 km ja aikaa kului 34:59 keskinopeuteni ollessa 9.8 km/h. Eteenpäin on menty jonkin verran sillä 23.1juoksin + kävelin 5.76 km aikaan 41.00.

Nyt suihkuun ja ruuantekoon, tänään tarkoitus olisi vääntää kaverin suosituksen mukainen Thaimaalainen kanakeitto toki hieman itse sitä soppaa säveltäen.

Vedenjuonnista on tullut tapa ja sitä kuluu noin 2-3 litraa/pvä – ei se ollutkaan niin paha rasti kuin luulin.

Tänään hieman jännitti, kun lopussa oikaisin suon poikki. Siellä vielä oli avoimia kohtia ja vesi virtasi... Kuivin jaloin selvittiin.

Se on moro!

8.2 tuntemuksia

8.2 Lähden – En lähde – Lähden – En lähde – No ok en lähde... Aivan kauheaa arpomista lähtemisen kanssa.

Laitetaan syy täyden mahan piikkiin. Kävin poikani kanssa syömässä päivällä ja mukavaa oli. Taisin vain syödä hieman ”tuhdin” annoksen. Olikohan tarpeeksi hyvä tekosyy? :)

No huomenna on uusi päivä ja sitten mennään taas... Eikä tekosyitä!

6.2 tuntemuksia

6.2 kikkelis kokkelis... Tänään lenkille lähtö tuntui aivan ylitsepääsemättömältä ajatukselta. Tuntui kuin olisi ollut 8 kilometriä korkea vuori edessä.

Onnekseni hyvä ystäväni potkaisi minua ”persauksille” ja osasi motivoida juuri oikealla tavalla. Lähdin siis lenkille ja voi tätä onnen ja autuuden tunnetta, joka nyt suihkun ja saunan jälkeen on. Lasi valkoviiniä ja ruuan tekoa – mitä pieni ihminen voisi muuta toivoa perjantailta? Ei paljoakaan. Ruuaksi teen jotain kanahässäkkää kera salaatin ja halluolmjuuston - tylsää, mutta toimii ja tippuu.

Juoksin tänään 5.16km aikaa kului 32:01 ja keskinopeuteni oli 9.7 km/h. Mittari näytti +1c ei tuullut, eikä satanut lunta. TODELLA upea keli ja mahtava fiilis. Tämähän on taas nastaa :) Tykkään toisin sanoen.

Hyvä ystäväni Jared Leto ja hänen bändinsä 30 Seconds To Mars räyhäsi kuulokkeissani ja jalat tamputtivat menemään eteenpäin. Upea tunne, upea musiikki, mahtavat veijarit – Euroviisutermein SUOMI 12 pistettä 30 Seconds To Marsille!

Nyt kun olen taas ruvennut ulkoiluttaman itseäni suhteellisen pitkän tauon jälkeen, huomaan että lähtö lenkille on minun heikoin lenkki. Mutta onneksi voi aina kilauttaa kaverille ja hakea vertaistukea. Sikäli jännä, että tiedän mikä olo tulee lenkin jälkeen... Mutta silti vermeiden päälle veto ja lähtö tuntuu vaikealta.

Vaikea selittää juoksemisen ”ideologiaa” sanoin. Se pitää itse kokea. Alku on vaikeaa tiedän sen, koska teen tätä jälleen. Voiko juoksemiseen jäädä koukkuun? Kyllä voi – ihminen addiktoituu helposti ja hyvän olon tavoittelu on se mihin ihmiset jäävät jumiin. Tätä on erittäin vaikea selittää niille jotka eivät itse juokse. Juttelin hyvän ystäväni kanssa tänään puhelimessa, joka rupesi juoksemaan hieman yli vuosi sitten ja joka juoksi itsensä hyvään happeen - niin ja hänestä tuli himoliikkuja... Hattua nostan kaverille. Molemmat olemme samaa mieltä siitä, että aikaansa voisi käyttää huonomminkin kuin juosten.

En tiedä edelleenkään miksi juoksen taas? Juoksenko maratonin takia vai onko minulla joitain muita tavoitteita? En osaa sanoa... Tällä hetkellä haluan vain saada itseni sellaiseen kuntoon, että voin hymyssä suin painaa menemään pitkin pitäjiä.

Se on moro!

5.2 tuntemuksia

5.2 kirmailut kirmailtu – matkaa kertyi vakioksi muodostunut 4.95km ja aikaa siihen meni 30:15. Samassa mennään tai on menty jo hetki :) Mittari näytti -1c ei tuullut eikä satanut lunta. Todella mukava keli juosta, tämmöinen keli kun olisi aina ja fiilis... Hymyssä suin eteenpäin ja jalkaa kannusti nousemaan Haloo Helsinki – toimii :)

Ruoka kuuri on kovaa – toista iltaa peräkkäin teen keittoa. Helppoa, nopeaa ja ihan jees myös syötävää. En olisi uskonut, että innostun myös tästä ”eines” puolesta näin kovasti. Perunaa ja riisiä en ole syönyt viikkoon, vaaleata leipää en ole syönyt... Ruisleipää, mutta sitäkin huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Raejuusto kera erilaisten täytteiden on tullut tutuksi. Yllättävää kyllä ei töki ja vettä tulee juotua vähintään se 2 litraa/pvä.

Kävin eilen Suunnolla Vantaalla – kyllä oli mukava kokemus. Asiakaspalvelu aivan A1:sta ja samalla näin heidän erilaisia tuotteita. En tiennyt, että heillä on pääkallopaikalla laitteiden korjauspiste. Tämä oli minulle täysin uutta tietoa – eli jos vehje leviää kuin kuuluisan Jokisen eväät, niin laite sinne ja korjaukseen. Minulle kerrottiin, että olet missä päin maailmaa tahansa niin heidän asiakaslupauksen on korjata takuunalaiset laitteet seitsemän työpäivän aikana. Aika huikea lupaus!

3.2 tuntemuksia

3.2 aurinko paistoi – AIVAN mahtava keli. Mittari näytti -1c. Matkaa kertyi 4.94km ja aikaa kului 30:11 keskinopeus oli 9.8 km/h. Takareisi kiukutteli hieman, venytyksiä ja venyttelyä tiedossa. En todellakaan tykkää...

Juoksin metsätietä pitkin, joka oli hieman huonossa hapessa. Mutta ei sen väliä – hymyssä suin päästelin menemään. Tämmöisellä kelillä on kiva päästellä musiikki korvilla. Tänää mieleen jäi Daruden Sandstorm - toimii vielä vaan.

Ilo rupeaa jälleen siis löytymään. Mukavaa. Nyt parit pihvit tulille kera salaatin ja sitten hetkeksi lukemaan kirjaa. Tarkoittanee varmaankin iltapäivä tirsoja.

Voikaa hyvin – se on moro!

2.2 tuntemuksia

Tammikuun kalenterilehtiset vilahtivat suhteellisen nopeasti näkökenttäni ohi, tai siltä minusta ainakin tuntuu. Kesää kohden ja hyvä niin...

Tarkoitus oli lähteä tänään juoksemaan vaikka keli on hieman haastava. Mittari näytää +1c märkää lunta satanut metrin verran, tai siltä tämä tuntuu (todellisuudessa varmaan noin 8cm).  Ja jotta edes pihalle pääsee niin lumikola käteen ja hommiin – siinä on lenkkiä minulle täksi päiväksi.

Kävin tänään moikkaamassa isovanhempiani ja enoani Sipoossa. Oli todella mukava nähdä heitä :)

Nyt lumitöihin ja sen jälkeen sohvalle lukemaan kirjaa.

Kiitos heille, joille se kuuluu!

Hyvä ystäväni sanoi minulle, että joukseminen on sairaus. Ehkä on, ehkä ei. Ja jos juokseminen on diagnosoitu sairaus olen iloinen tästä sairaudesta. EN ole pitkään aikaan voinut näin hyvin, kuin nyt ja kiitos siitä kuuluu sairaudelle nimeltään juoksu.

Olen ammatiltani myyntimies ja ylpeä ammatistani. Voisin verrata juoksemista myynti aktiin. Myynnissä on tavoitteita, jotka on asetettu jokaiselle myyjälle kyvykkyyden mukaan. Olen vuodesta -98 tehnyt myyntiä erilaisissa organisaatioissa erilaisten esimiesten ja myyntiryhmien kanssa, mutta silti myynti on hyvin pitkälle yksinäisen ihmisen yksinäistä puurtamista asiakasrajapinnassa.

Juoksu on hyvin pitkälle samankaltaista. Vertaistukea saa ja aina (onneksi) löytyy heitä, jotka tietävät juoksemisesta enemmän ja joilta saa arvokasta tietoa kaikesta mikä liittyy juoksemiseen. Mutta silti loppuviimeinen juokseminen on hyvin yksinäistä puurtamista. Asetat itsellesi tavoitteita, pyrit niihin ja kaikki perustuu aktiivisuuteen.

Minulla on tavoitteita – juoksemisessa tavoitteeni on maraton. Ei enempää eikä vähempää. On hyvä pystyä sanoa se ääneen, koska muuten tavoite jäisi sananhelinäksi ja luultavasti myöskin siis vain haaveeksi. Pääsenkö tavoitteeseeni? Kyllä pääsen ja siksi teen duunia sen eteen. Unelmia pitää olla ja minun unelmani on juosta vielä joskus Berliinin maraton.

Haluan sanoa kiitokseni äidilleni, joka motivoi minua jatkamaan juoksemista pitkän tauon jälkeen. Hän ei varmasti tiedä sitä miten hän sen teki, eikä sillä ole väliä – jos äiti luet tätä kirjoitusta... KIITOS!

Poikasi Jarno!

31.1 tuntemuksia

31.1 mittari näyttää +1c, kevyttä lumisadetta (ei häiritse), vähän tuulee. Jälleen upea keli lähteä lenkille. Nyt on aika hyvä fiilis, vaikka jalat ovat vähän pökkelöt. Olen varmaan Etelä Telluksen laiskin kaveri venyttelemään - ja kun ikää on mittarissa tätä toimenpidettä ei saisi jättää. Valehtelen itselleni ja lupaan venytellä viimeistään huomenna :)

Yksi välitavoite minulla oli, että 5 kilometriä menee heittämällä alle 30 minuutin. Tänään matkaa taittui 4.95 km aikaan 30:04 ja keskinopeus oli 9.9 km/h. Tavoite ei ole siis kaukana. Ja seuraavaksi tuosta ajasta ruvetaan sitten kuorimaan sekunteja pois. Olen tyytyväinen kun tamppaan menemään vitosen jälleen 25-26 minuuttiin.

Tänään oli todella miellyttävä olo juosta. Musiikkina Uniklubia ja kaverit pitivät huolen, että tennarit liikkuivat. Oletin, että pitkä tauko ja ylimääräinen taakka navanseudulla olisivat vaatineet hieman pitemmän rypistyksen siihen, että olisin päässyt taas perusrytmiin kiinni, mutta ei ja hyvä niin. Aion vielä muutaman viikon juosta tätä vitosta ja sitten aloitain matkan kasvattamisen pikkuhiljaa – fiiliksen mukaan. Peruslenkki asettunee 8-10 km väliin, MUTTA kuten totesin vielä on duunia edessä ja paljon.

Saunaan tulet ja ruuan tekoon. Tänään ajattelin päästä helpolla ja siksi teenkin Halloumi-broilerisalaattin. Helppo, nopea ja syötävä. Ja ruuan kanssa muutama lasi Chardonnay´ta (ehkä). Sitten sohvalle kirjan pariin. Lauantait ilman agendaa ovat parhaita.

Se on moro!

30.1 tuntemuksia

 30.1 muutama päivä taukoa juoksemisesta, mutta so what (laiskuutta – tiedetään). Kiva aloittaa viikonloppu näin aikaisessa vaiheessa klo on 14.50 ja olen käynyt lenkillä ja saunassa tulet ja ruoka porisee liedellä – ei mihinkään kiire. Kyllä se niin vain on, että ihmisen onni koostuu näistä pienistä arjen asioista.
 
Olipa upea keli juosta. Mittari näytti -1c, aurinko paistoi, ei tuullut, eikä satanut lunta. Tykkäsin! Matkaa kertyi 5.21km ja aikaa kului 32:34. Vieläkin tämä juokseminen on tahmeata, vaikkakin se taas tuntuukin niin mukavalta. Olipas monimutkaisesti sanottu.

Pyrin jatkuvasti toistamaan itselleni, että kyllä juokseminen helpottuu ajan kanssa - tiedän sen! Paljon juoksua ja kiloja pois, niin taas mennään ja kovaa, kunhan "ämyreistä" tulee hyvää poljentoa. Musiikilla on iso rooli tässä minun matkassani - tänään kuuntelin aivan fiiliksissä 30 seconds to marssia. Suosittelen "Up in the air"....

Lenkilläni oli varsinainen tilanne. Juoksin tyytyväisenä musiikki korvilla hiekkatiellä, kun yhtä äkkiä jostain puun takaa syöksyi koira kimppuuni. Olin aivan ihmeissäni tapahtuneesta. Yritin siinä hieman jopa säikähtäneessä tilassa komentaa koiraa, mutta ei mitään reaktiota. Onneksi koiran omistaja oli lähettyvillä – hän huuteli rekkuansa Ruotsiksi ja tilanne laukesi sillä. Virheeni oli, että yritin kommunikoida koiran kanssa Suomeksi. Omistajalle olisi pitänyt sanoa muutama valittu sana, miten ja missä juoksuttaa koiraansa. Pärkele!

Tänään on toinen päivä, kun pääsen veden juonnissa kolmen litran tavoitteeseeni. Alussa tökki veden litkiminen kyllä pahasti, mutta nyt kun pitkin päivää juo niin ei sitä edes huomaa, että kiintiö on täyttynyt. Niin ja mitä terveelliseen ruokavaliooni tulee... Kovasti olen menossa siihen suuntaan, mutta matka on kyllä minun osaltani pitkä. Kaupassa käynti kesti normaalia huomattavasti pidempään, kun piti oikein tavata purnukoiden kylkiä mitä niissä on.

Se on moro!

Juostako vai eikö juosta?

Kello on vähän vaille neljä ja käyn nyt jo sisäistä taistelua lenkille lähdöstä. Kaveri vasemmalla olkapäällä sanoo, että ulkona tuulee aivan liikaa ja luultavasti luntakin sataa vielä illalla tämän lisäksi – eihän siellä voi kukaan täysipäinen juosta. Oikealla olkapäällä oleva kaveri taasen viestittää korvani suuntaan, ettei ole mitään väliä mikä keli tuolla ulkona on ja varsinkin jos minulla on tarkoitus juosta joskus maraton.

Toivottavasti mahdollisesti matkastani ei tule yhtä kivinen, kuin oheisen videon juoksijoilla :)

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että nyt alan myös kiinnittämään huomiota siihen millaista ruokaa syön. Päivällä söin kanaa ja salaattia. Illaksi väsään samaa kuin eilen,

eli raejuustoa + ananasta + punasipulia + valkosipulia - tykkäsin. Pyrin myös juomaan mahdollisimman paljon vettä, vielä en ole 3 litran päiväkohtaiseen tavoitteeseeni päässyt.

Tähän ruoka-aiheeseen täytyy tutustua ajan kanssa ja rauhassa. En koskaan ole ollut mikään hifisteliä terveellisen ruuan kanssa. Lähes kaikki mitä lautasella on eteeni tullut on myös siitä kadonnut. Onneksi hyvä ystäväni on erittäin valveutunut ruuan suhteen – häneltä konsultaatiota ja myös lautaseni täytteet rupeavat tukemaan juoksemistani.

Tunnustuksia osa 2: En voi mitään sille, että esim Porvoon Lehtimäen grillin makkaraperunat OVAT vain niin hyvät, vetää vertoja Helsingin Michelin (tähti) paikoilla :) Nyt valitettavasti täytyy tehdä valintoja ja jättää Lehtimäen makkaraperunat pois ruokaympyrästäni. Harmi.

27.1 tuntemuksia

Lunta satoi niin, että silmiä särki

27.1 mittari näyttää -1c ja lunta tulee vaakatasossa. Motiivi lähteä juoksemaan täysi nolla! Kengät jalkaan, pipo päähän ja Sports Tracker päälle. Ensimmäiset askeleet ja päässä takoo sanat "EI helvetti" (anteeksi kiroiluni).

Mutta, noin kilometrin jälkeen tapahtuu jokin sortin herääminen ja mieleni kirkastuu. Eihän tämä nyt niin pahalta tunnukaan.

Matkaa kertyy 4.38km ja aikaa kului 28:44 keskinopeuden ollessa 9.1km/h – TODELLA surkeaa! Lasit olisi pitänyt olla päässä, nyt oli pakko kääntyä vähän kesken lenkin takaisin, koska en yksinkertaiset voinut pitää silmiä auki.

Iso kiitos artisteille, jotka olivat tänään mukanani lenkillä. Erityiskiitos Don Johnson Big Bandille, joka kannusti minua seuraavin sanoin ”You're running on ice, You're running on fire, Running man”. 

Kaikennäköistä sitä ehtiikin miettiä ja muistella, kun lähtee lenkille. Muistelin haikeasti mm seuraavaa tapahtumaa, mikä tapahtui 20 vuotta sitten Hyrylän IT-rykementin viereisellä urheilupyhätöllä. Juoksin -93 coopperissa 3100 metriä ja muistoksi sain siitä kultaisen juoksumerkin. Tänään katsoin noin suurin piirtein 12 minuutin setin ja matkan jonka rykäisin... HÄVETTÄÄ kertoa. Matkaa kertyi noin 2200 metriä Sport Trackerin mukaan.

Olen kova poika tekemään lupauksia itselleni. Nyt asetin tavoitteekseni, että rykäisen ennen juhannusta 12 minuutissa lähemmäs 3000 metriä kuin 2200 metriä. Hyvä luvata itsellensä jotain epämääräistä – Eipä tule ainakaan suuria pettymyksiä.

26.1 tuntemuksia

26.1 muutama päivä ollut taukoa juoksemiseen. Tarkimmat varmasti huomaavat, että lauantai ja sunnuntai osuvat näihin juoksemattomiin päiviin...

Epäilijöille mainittakoon, että iltariennot eivät ole olleet syy juoksemattomuuteen :) - olin jopa lauantaina tuttavani vaimon 40-vuotispäivillä AUTOLLA! Niin, vaikea on uskoa sitä jopa itsekin.

Juoksin 4.96km aikaan 31:15 keskinopeus oli 9.5km/h – surkeaa. Lämpömittari näytti +1c, mahtava keli oli juosta.

Mietin juostessani, että mihin kaikki ilo on kadonnut juoksemisesta. 2013 marraskuun jälkeen, kun polveni operoitiin en ole ”rakastanut” lenkille lähtöä ja ennen operaatiota – satoi tai paistoi tein lenkin hymyssä suin. Nyt haluan tuon saman tunteen takaisin. Sikäli tylsää, kun nyt täytyy hieman jopa pakottaa itseään lähtemään ja toinen on tämä elopaino, joka on kuin itsestään hiipinyt ylöspäin.

Onpas minulla ongelmat - paino ja lenkille lähtö :)

Äitini pyrki opettamaan nuorena meille veljeksille, ettei saa kiroilla. Ei ole oppi mennyt perille – tunnustan! Kyllä perkele tuli muutaman kerran tänään kun painoin menemään pipo kireällä.

23.1 tuntemuksia

23.1. Juoksin 5:76 km aikaan 41:02 keskinopeus oli 8.4km/h – umpi surkeaa. Ja kyllä oli todella vaikea juosta. Todella tahmeaa.

Tunnustan, jouduin kävelemään muutaman ylämäen, kun ei vaan potku riittänyt. Keli oli mukava, -1c näytti mittari ja lunta ei satanut. Liukasta ei ollut – kiitos edelleen nastojen :)

Takareisi ei vihoitellut, nyt pohje on kipeä. Onko tämä vanhuutta vai sitä, että olemattomat lihakset kertovat olemassa olostaan? En tiedä, luulen että hieman kumpaakin. Painossa ei ole luonnollisesti tapahtunut mitään maata mullistavaa – samoissa mennään.

Jos vain saan itseni pidettyä liikkeessä niin kuukauden kuluttua tämä juokseminen ei töki enää ja jalat rullaavat jo ihan eri tavalla. 2012 kun minuun iski tosissaan kipinä juoksemiseen painoin alkuvaiheessa 97,9 kiloa. 

Muistan hyvin kuinka vaikeata olis saada tuo massa liikkeelle. Kiitos monien siidereiden ja lonkeroiden – no siitä lähti aika tarkkaan se 17 kiloa. Tähtäin on minulla, että ensi syksynä vaaka näyttäisi 82 kiloa ja olisin , EHKÄ sellaisessa kunnossa että pystyisin juoksemaan sen maratonin. Jos en pysty siihen, en aio kivittää itseäni.

Nyt se alkoi... Juokseminen.

22.1.2015 se alkoi, tuskaa ja tunnetta. Rehellisesti sanottuna taukoa on ollut 9 kuukautta jouksemiseen ja se näkyy. Valitettavasti myös painossa. Vaaka näytti 9 kuukautta sitten lukua 80,9 kiloa. Ja huh huh.... Nyt lukema kiipeää 91,8 kg. Osumia tai siis kiloja on tullut :)

Juoksin 5,3 km ja aikaa siihen kului 37:08. Tiet olivat Sipoossa erittäin jäässä, mutta minulla oli ensimmäistä kertaa kunnon nastat kengän pohjissa ja pito oli aivan uskomaton.

Tuntemuksia: Johtuen pitkästä tauosta, vaikka satunnaisesti olen käynyt juoksemassa.jalkani kipeytyivät ja vanhavamma takareisi rupesi kamppaamaan. Kokemuksesta tiedän, että nämä ”vaivat” katoavat, kunhan vain pusken eteenpäin.

Vein tänään äitini ja hänen miehensä lentokentälle ja samalla kävin Motonetissä, josta ostin kyseiset tsydeemit kenkien pohjaan. Hintaa oli huimat 7.90€. JA kyllä toimii. Ihmeen pienestä tuo juoksemisen nautinto on kiinni.

En ole koskaan osannut syödä oikein ”terveellisesti”. Se mikä maistuu hyvälle menee siis suustani sisään ja niin kaikki se epäterveellinenhän on hyvää. Lenkiltä tulessani iski hirveä nälkä. Karjalanpiirakkaa juuston ja Arlan juupelin hyvän menun kanssa. Täytyy tässä opiskella samalla terveiden ruokien ystäväksi.

Blogini taustaa...

Tämä on blogi matkastani (ehkä) kohti täysimittaista maratonia, tulenko juoksemaan sitä koskaan? Sillä ei niin väliä. Se on tavoite, joka tulee jos on tullakseen.

Pelkään, että innostukseni juoksemiseen lopahtaa ja tämäkin on yksi syy miksi aloin kirjoittaa tätä blogia. Tarkoitukseni on kirjoittaa tänään juurikin niitä tuntemuksia, joita koen tai tunnen juostessani teillä tietämättömillä.

Minulla on jonkin verran urheilutaustaa – tosin juniori ikäisenä. Lajeina oli lähes kaikki mitä yleisurheiluseuramme oli. Hiihto ja pitkämatka olivat ne joissa olin ihan ok ja pärjäsinkin jonkin verran piirillisellä tasolla. Muistona tuhoton määrä lusikoita ja muita pokaaleita - missäköhän ne ovat nyt? Varmaan veljeni Jarkko on kateuksissaan sulattanut ne...

Käsittääkseni blogilla tulisi olla joku hyvä ja iskevä nimi. Ylättävän vaikea projetki lähteä keksimään sellaista. Kuin sattuman kautta kaksi eri ystävääni ehdoittivat nimeksi Juokse Jarno Juokse. Toinen nappasi nimen Nicky Cruzin kirjoittamasta kirjasta ja toinen Uniikin levystä. Unikin tuotos on minulle täysin vieras, mutta tuon kirjan suosittelen lämpimästi kaikille vaikka iltalukemiseksi.