Tunnustan, jouduin kävelemään muutaman ylämäen, kun ei vaan potku riittänyt. Keli oli mukava, -1c näytti mittari ja lunta ei satanut. Liukasta ei ollut – kiitos edelleen nastojen :)
Takareisi ei vihoitellut, nyt pohje on kipeä. Onko tämä vanhuutta vai sitä, että olemattomat lihakset kertovat olemassa olostaan? En tiedä, luulen että hieman kumpaakin. Painossa ei ole luonnollisesti tapahtunut mitään maata mullistavaa – samoissa mennään.
Jos vain saan itseni pidettyä liikkeessä niin kuukauden kuluttua tämä juokseminen ei töki enää ja jalat rullaavat jo ihan eri tavalla. 2012 kun minuun iski tosissaan kipinä juoksemiseen painoin alkuvaiheessa 97,9 kiloa.
Muistan hyvin kuinka vaikeata olis saada tuo massa liikkeelle. Kiitos monien siidereiden ja lonkeroiden – no siitä lähti aika tarkkaan se 17 kiloa. Tähtäin on minulla, että ensi syksynä vaaka näyttäisi 82 kiloa ja olisin , EHKÄ sellaisessa kunnossa että pystyisin juoksemaan sen maratonin. Jos en pysty siihen, en aio kivittää itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti